Valikko Sulje

Lahja Sinuhen ihailijoille Kansantajuinen kirja Mika Waltarista

Markéta Hejkalová (1962) ei ole kirjallisuuspiireissä mikään eilisen teeren tyttö. Hän on jo kaksi vuosikymmentä kääntänyt tšekiksi suomalaista kaunokirjallisuutta, julkaissut sitä omassa kustantamossaan, kirjoittanut Suomea sivuavia romaaneja ja kansantajuisen Suomen historian ja tullut tutuksi suomalaisille myös toimiessaan Helsingissä Tšekin suurlähetystön kulttuuriattaseana. Kustantamo Hejkal on lukeville tšekeille myös se tavaramerkki, jonka alla Mika Waltarin (1908–1979) suositut historialliset romaanit ovat viime aikoina ilmestyneet.

Hejkaloválta ilmestyi juuri parahiksi Waltarin 100-vuotisjuhlien alla kansantajuinen esitys Waltarin taustoista, elämästä ja kirjoista nimellä Suomalainen Mika Waltari. Maailmankuulun kirjailijan aika, elämä ja kirjat. Se jakautuu seitsemääntoista varsinaiseen lukuun. Niistä pisimmässä, ”Ihmiskunnan vihollisissa”, kerrotaan samannimisestä romaanista ja Waltarin historiallisten romaanien yhteisistä piirteistä. Kuinka paljon sen aineistosta on peräisin kirjan lopussa mainituista hakuteoksista, on samantekevää: tšekkien saataville tieto tulee nyt ensi kertaa. Kirjojen ohella Hejkaloválla on ollut informantteja, joista on nimeltä mainittu Waltarin tytär Satu Elstelä, professori Panu Rajala ja toimittaja Hannu Marttila. Neljästä liitteestä mielenkiintoisin on ”Yksinäisen miehen junat – matkalla Waltarin kanssa”, joka vie lukijan Helsingin, Pariisin, Istanbulin ja Prahan Waltari-paikkoihin ja luo lyhyen katsauksen suomalaisten kirjailijoiden Praha-teksteihin ja Böömi-mainintoihin Waltarin kirjoissa, mainitseepa jopa Helsingin ”tšekkiläiset” oluttuvat.

Kirja alkaa katsauksella Suomen poliittiseen asemaan vuonna 1908, jolloin Waltari syntyi. Sen jälkeen se maalaa kuvan maatalous-Suomen arjesta ja Waltarin sukujuurista. Sitten keskitytään kansalaissotaan ja sen vaikutuksiin Waltarin elämään ja teoksiin. Lainauksilla 30- ja 60-luvulta Hejkalová osoittaa Waltarin kansalaissotakäsitysten hieman muuttuneen ajan mittaan. Hän sanoo nimenomaan kansalaissodan aiheuttaneen Waltarissa epäluulon ”historiallista totuutta” ja ideologioita kohtaan: teoksissaan Waltari on harvoin voittajan puolella, esimerkkinä lainaus Mikael Karvajalasta. Kouluaika Norssissa kuvataan myös ratkaisevaksi kirjailijan kehitykselle. Opiskelu yliopistossa saa taustakseen 20-luvun innostuneen ilmapiirin – yleensäkin Waltarin elämän kulku tuntuu kirjassa mukailevan itsenäistyvän ja itsenäisen Suomen historiaa.

Waltarin nuoruuden vaikuttajia olivat Elina Vaara ja Olavi Paavolainen, Minna Craucher kuvataan epäilyttävänä olentona, joka on päässyt Suuren illusionin henkilöksi. Juuri tämä romaani teki Waltarista suositun kirjailijan, joka käytti rahaa mm. matkustamiseen. Tässä yhteydessä Hejkalová kertoo hänen matkakirjoistaan ja matkustamisen eroista ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen: eroja on paitsi matkustustavoissa, myös siinä, mitä papereita matkustaja tarvitsi.

Avioliitto Marjatta Luukkosen kanssa kuvataan onnelliseksi. Avioliitosta Hejkalová on puhuttanut Satu Elstelää. Tämä kertoo mm. horoskoopista, jonka Waltari oli tyttären syntyessä tilannut ruotsalaiselta astrologilta. Näyttää siltä, että se oli vähällä toteutua. Nuorten puolisojen onnea kuvaava sitaatti saa Hejkalován toteamaan, että Waltarin avioliitto ei ollut idyllinen, vaikkakin onnellinen, ei vähiten kärsivällisen ja ymmärtävän Marjatan ansiosta.

Nuori Waltari kuvataan ahkeraksi kirjoittajaksi. Ahkeruuden taustalla ei ole vain rahantarve, vaan myös pelko siitä, ettei ehdi sanoa kaikkea, minkä haluaa. Tässä yhteydessä Hejkalová kuvaa Nuoren Voiman Liiton arvostelijan työstä kummunneen kirjan Aiotko kirjailijaksi. Waltari varoittaa aloittelijoita politiikasta, kirjallisuuspiireistä ja holtittomasta elämäntyylistä ja kehottaa heitä lukemaan paljon.

Ennen näytelmiin ja elokuviin siirtymistä Hejkalová kuvaa Waltarin 30-luvun romaanit, mm. niin sanotut Helsinki-romaanit. Kirjailijan elämä oli 30-luvulla kuin satua, mutta samalla hän tuli yhä yksinäisemmäksi. Hejkalová kuvaa Waltarin ja Frans Emil Sillanpään yhtäläisyyksiä ja eroja sekä hänen näkemyserojaan Helvi Hämäläisen ja Toivo Pekkasen kanssa. Suuresti yksinkertaistaen Waltaria voitaisiin hänen mielestään verrata tšekkiläisiin Karel Čapekiin ja Jaroslav Durychiin.

Waltarin sodanaikainen toiminta ja kirjoitukset kuvataan perusteellisesti ja pitkin sitaatein. Ilmapiirin muutos jatkosodan päätyttyä on ratkaiseva Waltarin historiallisille romaaneille: hän itse on sanonut, että ilman sotakokemuksia Sinuhe egyptiläisestä olisi tullut toisenlainen Hejkalová syventyy Waltarin historiallisiin romaaneihin perusteellisesti: hän kuvaa niiden sisällön, yhteyden aikaansa, yhteiset ja erottavat piirteet ja niiden vastaanoton tšekkiläisessä kulttuurissa.

Vielä ennen liitteitä Hejkalová kuvaa vanhenevan Waltarin ihmiskuvan ja ajatusmaailman ja lopulta hänen elämänsä viimeiset ajat. Waltari on kirjassa ideologioita vieroksuva, uskova ja konservatiivinen ihminen. Hejkalová etsii ihmistä paitsi kirjailijan elämäkerrasta ja ajasta, myös hänen romaaneistaan. Hän kuitenkin varoo tulkitsemasta teoksia elämäkerrallisesti, näkee niissä vain heijastumia kirjailijan elämästä ja persoonasta. Alkusyyn Waltarin ongelmallisiin naissuhteisiin Hejkalová näkee nuoruudessa, ehkä äitisuhteessa, ehkä ensirakkaudessa.

Kirja on tyyliltään helppolukuinen ja mukaansatempaava. Siinä on jonkin verran asiavirheitä, mutta pääasiassa sellaisia, jotka eivät pahemmin haittaa – vaikkapa virheet paikkakuntien välisissä etäisyyksissä. Talvisodan asetelmista lukijalle saattaa jäädä vaikutelma, että Suomi oli Saksan liittolainen, vaikka Neuvostoliiton liittolaisena Saksa teki kaikkensa Suomen eristämiseksi. Se vain osoittaa, miten syvästi myöhempi aseveljeys Saksan kanssa on Suomen leimannut ja miten turhia Suomen poliittisen johdon yritykset tarjoilla sodat suomalaisten ikiomina, vain sattuman kautta toisen maailmansodan aikaan käytyinä erillissotina ovat.

Kirja ei ole jäänyt huomiotta tšekkijulkisuudessa. Johtaviin päivälehtiin kuuluva Lidové noviny antoi puolen sivun arvostelussaan kirjalle neljä tähteä viidestä. Otsikoksi valitusta sitaatista voi päätellä, mikä puoli kirjailijasta pidettiin sosialistisessa Tšekkoslovakiassa lukijoilta visusti salassa: ”Goebbels piti hienon puheen”. Hejkalová on kirjoittanut Waltarin suhteesta sotaan ja natsismiin historiaa popularisoivassa lehdessä Dějiny a současnost ja puhunut asiasta ja kirjastaan useammassa ohjelmassa Tšekin radiossa. Se on jo saavutus: niin merkityksetön Suomi itse asiassa tšekeille on. (Siitä todisteena vaikkapa kokeneen kulttuuritoimittajan Petruška Šustrován toteamus Hejkalován haastattelussa Radio 6:ssa suomen kielen vaikeudesta, ”muistetaan vaikka nimet Peukaloisen retkissä” – viittaus ruotsalaisen Selma Lagerlöfin kirjaan.)

Markéta Hejkalová tarjoaa tšekkilukijoille tervetulleen avaimen suosikkikirjailijan elämään ja teoksiin. Ja WSOY:n tänä syksynä julkaiseman englanninnoksen kautta se leviää myös maailmalle.

Eero Balk

Markéta Hejkalová: Fin Mika Waltari. Doba, život a knihy světoznámého spisovatele (Suomalainen Mika Waltari. Maailmankuulun kirjailijan aika, elämä ja kirjat). Nakladatelství Hejkal: Havlíčkův Brod 2007. 183 s + 16 sivua kuvia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *