Valikko Sulje

Kulttuuriministeri

Bohemia 3/2005

Tšekin pitkäaikaisin kulttuuriministeri Pavel Dostál menehtyi sunnuntaina 24.7. 2005 syöpään brnolaisessa sairaalassa yli vuoden sairastamisen jälkeen. Hänen taustansa oli teatterissa, 60-luvulla hän oli perustanut harrastajateatterin ja toiminut siinä johtajana, dramaturgina ja näytelmäkirjailijana. Hän vastusti Tšekkoslovakian miehitystä 1968 eikä saanut enää Gustáv Husákin normalisaation aikana toimia teatterissa vaan elätti itsensä ruumiillisella työllä. Samettivallankumouksen aikana Dostál oli näkyvä hahmo Václav Havelin johtamassa Kansalaisfoorumissa, ja vuonna 1991 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kulttuuriministeri hänestä tuli Miloš Zemanin hallitukseen 1998, ja hän säilytti virkansa poliittisen myllerryksenkin jälkeen Jiří Paroubekin hallituksessa kuolemaansa asti. Mitä on olla Tšekissä kulttuuriministeri?

Tämä on hankala kysymys. Vaikka kulttuuria arvostetaan Tšekissä yleisesti pitkän ja rikkaan tradition takia, niin viime aikoina valtion kulttuurimäärärahat ovat laskeneet joka vuosi, eikä suorana ja impulsiivisena pidetty Dostál kyennyt muuttamaan asiaa. Kulttuuriministeriön toimiala on laaja. Se huolehtii historiallisten muistomerkkien, mm. satojen linnojen ja kahdentoista Unescon maailmanperintökohteen säilyttämisestä. Missä sitten on elävän kulttuurin ylläpito, rahoitus ja kehittäminen? Museot, kuvataide, elokuva, musiikki, teatteri, mediat? Siksi kulttuuriministeriksi ei halutakaan poliitikkoa vaan kulttuurin ammattilainen, joka tuntee kentän ja tulee jotenkuten toimeen monenlaisten ja erilaisia tavoitteita ajavien kulttuuri-ihmisten kanssa. Ministerinä on ollut mm. poliittisesti sitoutumaton teatterinjohtaja, kirjailija, emigranttilehden perustaja ja kustantaja ja nyt näyttelijä ja elokuvafestivaalin johtaja Pavel Jandák. Vaikka Dostálin suhtauduttiin aluksi epäilevästi ja hänellä oli koko ajan myös vihamiehiä (kenelläpä ei tässä asemassa olisi!), hän saavutti hyväksymisen ja suosion suorapuheisuudellaan ja seurallisuudellaan. Hänen persoonallinen pukeutumisensa – aina pitkä silkkihuivi kaulassa – erotti hänet urapoliitikoista, joita kansa pitää yleisesti omaa etuaan ajavina ja rahanahneina. Ihmisten joukossa, kulttuuritapahtumissa ja juhlissa sujuvasti liikkunut Pavel Dostál saikin tavallisten ihmisten hyväksynnän, ja mielipidetiedusteluissa hänet noteerattiin aina korkealle. Myös kulttuuripiirit hyväksyivät hänet, ja häntä pidetään parhaana kulttuuriministerinä vuoden 1989 vallanvaihdon jälkeen. Hän myös vastusti katolisen kirkon vallanhimoa ja vetosi kansalaisten yhdenvertaisuuteen lain edessä puolustaakseen valtion omaisuutta kirkon vaatimuksia vastaan.

Sairastuttuaan Pavel Dostál hoitti virkaansa aina kun se oli mahdollista ja ehti hyvästellä kansanedustajat viimeisessä parlamenttipuheessaan.

Olen tavannut hänet pari kolme kertaa erilaisissa tilaisuuksissa, ja minulle jäi vaikutelma hyvin itsetietoisesta ja joviaalista miehestä, jonka kanssa voisi tulla hyvin toimeen, tai sitten ei. Välinpitämättömäksi hän ei jättänyt ketään.

Petr Řehoř
päätoimittaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *