Valikko Sulje

Kirsti Siraste: Siunausten silta

Bohemia 2/2005

Suuri elämänmuutos osui kohdalleni 1970-luvun lopulla. Milan Kunderan Elämä on toisaalla -romaanin suomennoksen tuottama valtionpalkinto mahdollisti Villa Sudan synnyn lapsuuden Kymenlaaksoon, Sippolan aina kauniisiin maisemiin. Pyhän isän runo- ja mietevalikoiman työstäminen ensimmäisenä tehtävänä uuden ympäristön rauhassa syksyllä 1979 rakensi neljännesvuosisataisen siunausten sillan Vatikaanista jättikuusen suojaamaan keltaiseen puutaloon. Lähteelle on vielä matkaa

Kirjayhtymän johtajan Keijo Immosen tarjotessa minulle mahdollisuutta yrittää ennen kokematonta ahdistuin aluksi ajatellessani, etten ei-katolisena ole kelvollinen tulkitsemaan Karol Wojtyłan ajatuksia. Sitten sain kaksi väsymätöntä tukijaa, ystäväni, Krakovan Jagiellon yliopiston slaavilaisten kirjallisuuksien professorin Maria Bobrownickan, joka paavin opiskelutoverina avasi yhteyden Vatikaaniin ja Suomen Kuvalehden silloisen toimittajan, nykyisen päätoimittajan Tapani Ruokasen. Teologista apua antoi myös naapurini, Sippolan kirkkoherra Heikki Rekki.

Tuskailtuani aikani päädyin kuuteen runo- ja mietesikermään. Niistä lyyrisin, Laulu veden väikkeestä ja Puolan saksalaismiehitystä heijastava Louhos ovat 1950-luvulta. Kirkko ja Vaellus pyhille paikoille ovat syntyneet 1960-luvulla, Isänmaa ja Mietteitä kuolemasta seuraavalla vuosikymmenellä. Esitin valinnat professori Bobrownickalle, joka välitti ne edelleen Vatikaaniin. Nimen valikoima sai ensimmäisen sikermän ensimmäisen runon kuudennesta säkeestä. Vatikaanissa

Kirjan ilmestyttyä vuonna 1980 sain professori Bobrownickalta viestin, että olen tervetullut Vatikaaniin pääsiäisenä 1981. Mukaan lähtivät myös tukijani Tapani Ruokanen ja Heikki Rekki. Palmusunnuntaina seurasimme puolalaisen piispan virkaanasettajaisia Sikstiiniläiskappelissa. Sitten oli vuorossa matkan kohokohta, vastaanotto Pyhän isän kirjastossa, jonne professori Bobrownicka meidät johdatti. Ääneni kutistui olemattomiin katsellessani valoa säteilevää Pyhää isää. Läsnä oli myös hänen yksityissihteerinsä, silloin Monsignor, nykyinen arkkipiispa Stanisław Dziwisz, joka on siitä lähtien välittänyt Pyhän isän joulu- ja pääsiäissiunaukset Sippolaan. Erityissiunauksen ovat saaneet 1990-luvun kolme Paltta-Baltto -tapahtumaa sekä jouluna 2003 vastasyntynyt pojantyttäreni Amanda Isabel Suda.

Kesällä 1983 sukuloidessamme Italiassa kävimme perheenä ulkovastaanotolla Pietarinkirkon aukiolla. Kolmas kerta olisi ollut keväällä 2001, jolloin yritimme Tapani Ruokasen kanssa toistaa 20 vuotta aiemmin tapahtuneen käynnin, mutta Pyhän isän heikentynyt terveys esti sovitun tapaamisen. Vatikaanissa

Pyhän isän viimeinen pääsiäissiunaus odotti minua palatessani kevätmatkalta Azorien saarilta. Hänen siunaustilaisuuttaan seurasin televisiosta Ponte Delgadan kaupungissa, jonka julkiset rakennukset ja hotellit olivat suruliputetut. Finnairin koneen noustessa paluulentoon hyvästelin mielessäni Pyhän isän vielä kerran, sillä Ponte Delgadan kenttä on Krakovan kentän lailla nimetty hänen mukaansa.

Lähteelle on vielä matkaa -valikoimalla alkanut Sippolan kauteni on päättymässä, on aika muuttaa lähemmäs pientä Amandaa, paikkaan josta pääsee helpommin niin Pyhän isän rakastamaan Krakovaan kuin kašubien pariin Gdańskiin ja Prahaankin.

Kirsti Siraste
13.4.2005

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *