Valikko Sulje

Kaarina Koski: Tarinoiden vuorella

Bohemia 2/2004

Iso Blaník-vuori eli Velký Blaník sijaitsee noin 70 kilometriä Prahasta kaakkoon. Se on metsäinen mäki, jonka huippu kohoaa 638 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vierellä kohoaa pikkuveli Malý Blaník, ja kapea Blanice-joki kiemurtelee vuorten juurella halki peltojen ja metsien.

Blaník-vuori tunnetaan Tšekissä parhaiten paikallistarinasta, jonka Alois Jirásek kirjasi 1800-luvun lopulla julkaisemiinsa tšekkiläisiin muinaistaruihin. Tarinan mukaan vuoren sisässä uinuu pyhän Václavin (Venceslausin) johtama sotajoukko, joka nousee ja johtaa tšekit voittoisaan taisteluun sitten, kun maan asiat ovat kaikkein huonoimmalla tolalla. Samantapaisia tarinoita liittyy myös muihin paikkoihin paitsi Tšekissä, myös muualla Euroopassa, kuten Lubinin/Thrombergin vuoreen Saksan Lausitzissa.

Tarinasta on monta erilaista versiota, ja sen alkuperäisenä kirjoittajana pidetään Tšekissä 1400-luvun lopulla elänyttä Mikuláš Vlásenický -nimistä munkkia. Tämä koki merkillisiä näkyjä ja perusti ultra-akvistisen uskonnollisen lahkon. Hänen apokalyptiset ennustuksensa lupasivat runsaasti vihollisia ja verta, mutta kuitenkin lopulta myös avun Blaníkin salaperäiseltä sotajoukolta. Vlásenickýn arvellaan saaneen tähän ennustukseensa vaikutteita paikallistarinoista, joita jo tuolloin kerrottiin Blaníkin seudulla runsaasti.

Hussilaisaikana 1400-luvulla Blaník toimi uskonnollisena kulttipaikkana, ja huipulla suoritettiin myös pakanallisia rituaaleja. Maallikkosaarnaajat houkuttelivat paikalle kansaa lupaamalla näyttää ihmeitä. Arkkipiispa Zbyněk Zajíc Hasenburgilainen oli vuonna 1404 kieltänyt vuorelle kokoontumisen kuolemanrangaistuksen uhalla. Myös Jan Husin tiedetään saarnoissaan tuominneen vaellukset ihmeitätekeviksi uskotuille paikoille, muiden muassa Blaníkille.

Tuolloin koettujen ihmeiden laadusta ei ole tietoa, mutta 1800- ja 1900-luvuilla on kirjattu muistiin paikallisten asukkaiden kertomuksia henkilöistä, jotka ovat joutuneet vuoreen, mahdollisesti tavanneet siellä sotilaita ja viipyneet vuosia, vaikka ovat luulleet piipahtaneensa vain muutamaksi tunniksi. On kerrottu myös vuorella tavatuista tuntemattomista henkilöistä, jotka ovat äkkiä haihtuneet jäljettömiin.

Blaníkiin liittyvät kertomukset on yhdistetty vanhoihin kelttiläisiin uskomuksiin. Niiden mukaan joillakin vuorilla on Aes Sidheksi kutsuttu voimaominaisuus, joka tekee niistä portteja toisiin maailmoihin ja toisiin aika-avaruuksiin. Nämä portit voivat avautua tiettyinä päivinä, joita keltit pitivät vuotuisina juhlapäivinään.

Jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että Blaníkin huipulla sijaitseva, vanhempi asuinkerrostuma olisi kelttien asuinpaikka eli oppidum ja että siinä olisi sijainnut myös druidipyhäkkö. Nuo yhä näkyvissä olevat rauniot on toisaalta ajoitettu 400-luvulle ennen ajanlaskun alkua eli kelttien jälkeiselle rautakaudelle. Kiistaa hämmensi omalla tavallaan 1990-luvulla kelttiristin muotoisen kuvion salaperäinen ilmestyminen painautumana Blaníkin juurella kasvavaan viljapeltoon. Suojeltu kulttuurimaisema

Blaník ja sen ympäristö, Podblanicko, ovat nykyään suojeltua aluetta. Tsekin tasavallassa on suojeltu kansallispuistoina ja paikallismaisemina yhteensä 11 530 neliökilometriä biologisilta, geologisilta tai kulttuurisilta ominaisuuksiltaan arvokasta aluetta, josta 3690 neliökilometriä on viljeltyä. Suojelualueet on jaoteltu kolmeen luokkaan: kolmannen eli alimman luokan alueilla taloudellinen toiminta ja asuminen on sallittua, mutta valvotusti. Toisen luokan alueet ovat etupäässä virkistyskäytössä, ja ensimmäisen luokan alueilla kulkeminenkin on rajoitettua ja esimerkiksi kasvien poiminta kiellettyä.

Blaníkin alue on Keski-Böömin pienin suojeltu paikallismaisema-alue (chráněn8 krajinná oblast, CHKO), ja sen pinta-alasta kaksi kolmannesta on aktiivisen maa- tai metsätalouden piirissä. Alueella sijaitsee useita vanhoja kyliä kirkkoineen ja tienvarsia valvovine pyhimyksineen, peltoja, niittyjä, kalalammikoita ja metsää. Blaníkin erikoisuutena ovat toisaalta alueen geologiset ominaisuudet, toisaalta harmonisena säilynyt kokonaisuus: ihmisen toiminta on ollut sopusoinnussa luonnon kanssa, ja sosialisminkaan aikana tänne ei rakennettu mitään suurisuuntaista.

Vuonna 2000 Blaník valittiin kahden muun kohteen kanssa EU:n tukemaan, Natura 2000:n piiriin kuuluvaan ympäristöystävällisen maatalouden pilottiprojektiin, jossa viljelijät saavat taloudellista tukea noudattaessaan tiettyjä paikallista luontoa suosivia menetelmiä; lähinnä kysymyksessä on lannoitteiden tuntuva vähentäminen ja kylvöjen myöhäistäminen. Blaníkin luonto

Blaník-vuorten rinteet ja niiden katveessa olevat kosteikot ovat kuitenkin ylemmän luokan suojelukohteita myös luontonsa puolesta. Vaikka vuoret edustavat biotooppia, joka on tyypillisesti melko lajiköyhä, Blaníkin seudulla tavataan myös paljon uhanalaisia eläimiä kuten saukko, musta- ja isolepakko sekä useita pesiviä lintuja kuten huuhkaja. Myös nilviäislajisto on merkittävä. Harvinaisten lajien lisäksi Keski-Euroopassa melko yleinen, lähes kymmensenttinen viinimäkikotilo kaivelee sankoin joukoin kuoppiaan lähiseudun kosteissa puutarhoissa.

Vuorten rinteet ovat pääasiassa kuusi- ja pyökkimetsää. Siellä täällä metsässä on rauhoitettuja, aidattuja alueita, joilla pyritään turvaamaan puuston uusiutuminen ja joidenkin kasvilajien säilyminen. Aita suojaa taimia esimerkiksi kauriilta, joita elää alueella runsaasti. Korkeissa pyökki- ja kastanjametsissä ei juuri jää valoa aluskasvillisuudelle. Sen puuttuminen antaa hyvän mahdollisuuden hämmästellä vuorten geologisia piirteitä.

Kummallakin Blaník-vuorella kohoaa linnoituksen kaltaisia, luonnollisia gneissikivimuodostelmia. Kallio on niissä murtunut ikään kuin irrallisiksi kiviksi, mikä saa ne näyttämään ihmiskäsin rakennetuilta. Maallikon onkin vaikea erottaa Blaníkin huipulla, mikä on arkeologista, mikä geologista muodostelmaa. Paikoin irralliset kivet ovat vierineet pitkin rinteitä laajoiksi kivimeriksi, joita on niitäkin vaikea uskoa luonnollisiksi. Elävää kulttuurihistoriaa

Blaník on nykyään suosittu retkikohde paikallisten keskuudessa. Autotien varresta lähtevän, merkityn kävelyreitin varrelle on pystytetty opaskylttejä kertomaan alueen luonnosta ja historiasta. Huippua lähetessään reitti jakautuu kahtia: kyvykkäimmät kiivetkööt viimeiset 300 metriä jyrkkää rinnettä, varovaisemmat kiertäkööt yli kilometrin tasaista tietä. Kumpiakin riittää. Siitä huolimatta alue on pysynyt siistinä.

Ison Blaníkin huipulle on vuonna 1940 perustettu 30 metriä korkea näkötorni, jonka siluetista Blaníkin erottaa muiden mäkien joukosta jo kaukaa. Torni on rakennettu hussilaisten tähystystornin malliseksi, mikä kertoo seudun historiasta. Noin 40 kilometrin päässä sijaitseva Táborin kaupunki oli aikoinaan tärkeimpiä hussilaisen protestanttiliikkeen keskuksia.

Blaník-vuorten katveessa sijaitsee Louňovicen kylä: 1200-luvulla rakennettu kirkko, vanhaan linnoitukseen perustettu ravintola, kyläkauppa ja kapakka. Linna ja kirkko on sosialismin jälkeen remontoitu ja maalattu siisteiksi.

Suojeltu alue käsittää useita kyliä, joiden historialliset rakennukset ovat säilyneet hyvin tähän päivään saakka. Kirkot edustavat romaanista ja goottilaista tyyliä sekä barokkia. Kuin hussilaisuuden vastapainona vastauskonpuhdistuksen lanseeraama pyhimys Jan Nepomukilainen (Johannes Nepomuk) patsastelee useissa kylissä ja pienissä tienvarsipyhäköissä. Hänet tunnistaa tähdin koristellusta sädekehästä. Useiden teiden varrella valvoo myös ristiinnaulittu Kristus. Viereisessä Kondracin kylässä lähihistoriankin jäljet ovat saaneet jäädä näkyville: lyhtypylväissä roikkuvat vielä kovaääniset, joiden välityksellä sosialistisessa arjessa lähetettiin kasvattavia tiedotuksia.

Blaník ympäristöineen on kuin palanen elävää kulttuurihistoriaa. Nykyaikaiset suojeluohjelmat mahdollistavat koko tienoon säilyttämisen niin, että pienet kylät mutkaisine teineen voivat pysyä asuttuina ja satoja vuosia viljellyt pellot entisessä käytössään.

Kaarina Koski

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *