Valikko Sulje

Kaarina Koski: Isoäidin laakso pakkolunastukseen

Bohemia 2-3/2003

Tšekin valtio suunnittelee nyt ensi kertaa vuoden 1989 jälkeen yksityisomaisuuden pakkolunastusta. Kysymyksessä on Božena Němcován romaanissaan Isoäiti kuuluisaksi tekemä synnyinmökki ympäröivine laaksoineen ja kartanoineen. Kulttuuriministeri Pavel Dostál luonnehtii hanketta pelastustoimeksi, koska nykyinen omistaja ei huolehdi kansallisesti tärkeiden rakennusten säilymisestä. Pakkolunastusta kuitenkin myös vastustetaan periaatteessa demokratian vastaisena.

Božena Němcován romaani Isoäiti (Babička) on Tšekissä kaikkien tuntema, ja sillä on ollut tärkeä rooli kansallisen identiteetin muokkaajana. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Itävallan ajalle Němcován omaan lapsuuden maisemaan, joka nyt tunnetaan ”Isoäidin laaksona” ja johon lukuisat luokkaretket ovat suuntautuneet sosialismin aikana. Kansallisena muistomerkkinä pidettyyn kokonaisuuteen kuuluu kirjailijan synnyinmökki ja läheinen kartano rakennuksineen Česká Skalicessa.

Isoäidin laakso päätyi yksityisomistukseen vuonna 1990, kun Česká Skalicen kaupunki myi sen Agropodnik-yhtiölle puolella miljoonalla kruunulla. Tämän seuraaja Ratis-yhtiö myi sen yksityisyrittäjä Zdeněk Wolfille vajaalla miljoonalla 1990-luvun jälkipuoliskolla. Vuosituhannen vaihteessa paikalliset viranomaiset kiinnittivät huomiota tämän kansallisesti tärkeänä pidetyn omaisuuden huonoon kuntoon. Wolf ei ole kahdeksaan vuoteen huolehtinut rakennuksista millään tavalla.

Muistomerkkiviranomaiset kehottivat Wolfia asianmukaisiin korjaustöihin, mutta mitään ei tapahtunut. Asioita mutkistavat vaikeudet saada Slovakiaan muuttaneeseen Wolfiin yhteyttä. Kulttuuriministeriö lähetti syyskuussa edustajansa paikalle Ratibořiceen arvioimaan rakennusten tilaa, mutta nämä eivät päässeet sisään eikä Wolfia – joka oli velvollinen huolehtimaan asiasta – tavoitettu lainkaan.

Wolf oli neuvotellut valtion kanssa rahallisesta tuesta rakennusten korjauttamiseksi vuonna 2000. ”Wolf vaati miljoonia kruunuja, mutta hänen suunnitelmansa oli järjetön eikä täyttänyt laillisia säännöksiä, joten hän ei saanut hakemaansa rahallista avustusta valtiolta”, selittää Hradec Královén alueen muistomerkkineuvoston johtaja Pavel Mertlík. Sittemmin Wolf on torjunut kaiken tarjotun avun.

”Korjaukset tulevat maksamaan kymmeniä miljoonia kruunuja”, arvioi valtion muistomerkkilaitoksen johtaja Josef Štulc. Koska Wolf ei ole ryhtynyt velvoitettuihin korjauksiin, kohteen pakkolunastusta pidetään jo parhaana vaihtoehtona. Valtio voi pakkolunastaa kohteen käypään hintaan tai myös ilman mitään korvausta, jos voidaan todistaa omistajan tietoisesti rikkoneen lakia. ”Juuri niin on käynyt tässä tapauksessa. Minulla on sellainen mielikuva, että Wolf nimenomaan haluaa näiden rakennusten rapistuvan. Huonompaa omistajaa en voi kuvitella”, sanoo Štulc. Valtio voi pakkolunastusprosessin jälkeen pitää rakennukset omassa hoidossaan tai myydä ne eteenpäin.

Wolf on ilmoittanut lehti-ilmoituksella slovakialaislehdessä halukkuudestaan myydä Isoäidin laakso 1,6 miljoonalla kruunulla. Koska valtiolla on muistomerkkiin etuosto-oikeus, kauppa kenenkään muun kanssa ei kuitenkaan olisi lain mukaan pätevä, koska valtio on ilmaissut kiinnostuksensa sen ostoon. Neuvottelujen epäonnistuminen viranomaisten ja Wolfin välillä on johtanut nyt siihen, että valtio valmistelee tahollaan pakkolunastusta.

Pakkolunastushanke jakaa tavallisen kansan mielipiteet rajusti, mikäli on uskominen Lidové Novinyn verkkosivuille lähtetettyjä kommentteja. Monet pitävät pakkolunastusta demokratian vastaisena ja paluuna sosialismiin. Vapaus tehdä omalla omaisuudellaan mitä tahtoo on heistä tärkeämpää kuin kansallinen kulttuuriperintö. Hankkeen vastustajat perustelevat mielipidettään myös kohteen vähäisellä arvolla. Heidän mielestään Isoäiti on kirjallisesti ala-arvoista pakkopullaa, jota koululaisten oli pakko lukea sosialismin aikana ja että Božena Němcová oli itsekin petturi ja ikävä ihminen muuttaessaan vanhuutensa päiviksi Itävaltaan. Pakkolunastuksen kannattajat taas muistuttavat historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeistä arvoista, joita ei voi mitata rahassa. Heidän mielestään Božena Němcován Isoäidillä on yhä tärkeä asemansa tšekkien sydämissä.

Kaarina Koski

Božena Němcová ja Suomi

Božena Němcován omasta alkuperästä on esitetty monenlaisia arvauksia. Hän syntyi Wienissä ratibořicelaisen palvelijattaren ja wieniläisen ajurin Barunka Pankl(ová) -nimisenä ensimmäisenä lapsena. Perhe muutti pian Ratibořiceen itä-Böömiin lähelle Preussin rajaa, sai linnanrouva Katharina von Saganilta talon ja vaurastui nopeasti. Siitä lähtikin liikkeelle huhu, että Barunka olisi ruhtinatar von Saganin lehtolapsi – hän vietti talvet Wienissä ja kesät maalla tiluksillaan. Sitä paitsi ruhtinattarella oli muitakin aviottomia lapsia, mm. Wienin kongressista tutun ruhtinas Metternichin kanssa. Katharina von Sagan on Isoäidin kreivittären esikuva.

Vuonna 1801 Katharina von Sagan synnytti Hampurissa tyttären, joka sai isänsä Gustav Mauritz Armfeltin mukaan nimen Gustava. Armfelt oleskeli kuningas Kustaa III:n kuoleman jälkeen Ruotsin ulkopuolella. Gustava tuotiin Turkuun kastettavaksi ja annettiin sukulaisten hoitoon. Kun hän oli viidentoista, hän sai avata vanhempiensa jättämän kirjeen, jossa hänen alkuperänsä selitettiin. Gustavan jälkeläiset ovat nykyään von Wreden sukua ja asuvat Helsingissä ja Salossa. Jos Božena Němcová siis hänkin oli ruhtinatar von Saganin lapsi, olisi Suomeen syytä perustaa oma Mummilaakso!

Eero Balk

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *