Valikko Sulje

Kaarina Koski: Yhden miehen sota. Jiří Matoušek vastaan kemialliset aseet

Bohemia 1/2003

Kansainvälinen kemiallisen aseen kieltosopimus kieltää periaatteessa kaikkien kemiallisten aseiden valmistamisen, varastoinnin ja käytön. Käytännössä suurvallat kuitenkin jatkavat uusien kemiallisten aseiden kehittämistä. Tšekkiläisen joukkotuhoaseiden asiantuntijan Jiří Matoušekin aloitteet totaalikiellon saavuttamiseksi kaikuvat kuuroille korville.

Kansainvälisen kemiallisen aseen kieltosopimuksen on tällä hetkellä allekirjoittanut 176 valtiota, ja näistä 151 on myös ratifioinut sen — viimeisimpänä Andorra maaliskuussa 2003. Sopimus määrittelee kielletyksi myrkyllisten aineiden käytön sodankäynnissä, mutta sallii niiden rauhanomaisen käytön, tutkimisen suojautumista silmällä pitäen sekä käytön lainvalvonnassa, myös valtionsisäisten mellakoiden torjunnassa.

Kiellettyjä ovat yhdisteet, joita on tuotettu, varastoitu tai käytetty kemiallisina aseina tai joilla on sellainen tappava tai toimintakyvyn lamauttava ominaisuus, joka mahdollistaa niiden käytön kemiallisina aineina. Valvonnan helpottamiseksi myrkylliset aineet on jaoteltu kolmelle kiellettyjen aineiden listalle. Listoilla on itse taisteluaineiden lisäksi niiden lähtöaineita eli yhdisteitä, joista yksinkertaisella lisäyksellä valmistuu kielletty taistelueine.

Listan 1 aineilla on hyvin vähän tai ei lainkaan rauhanomaista käyttöä. Listan 2 aineilla saattaa vähäisinä määrinä olla käyttöä tarkoituksiin, joita sopimus ei kiellä. Listalla 3 ovat aineet, joilla saattaa olla suurinakin määrinä rauhanomaista käyttöä teollisuudessa.

Listattujen aineiden kansainvälinen valvonta edellyttää esimerkiksi listan 3 aineita käyttäviltä teollisuuslaitoksilta niiden määrien ja käyttötarkoituksen virallista ilmoittamista. Sopimusvaltioilla on ilmoitusvelvollisuus kaikista listoilla olevista aineista ja niiden käyttötarkoituksesta. Tulkintakysymyksiä

Sopimuksessa kaikkien myrkyllisten aineiden sotakäyttö kielletään, mutta vain listalla olevat on ilmoitettava virallisesti. Näin ollen sopimuksen ei katsota täsmällisesti kieltävän uusien taisteluaineiden kehittämistä. Tällainen mahdollisuus sopimukseen on jätetty tietoisesti joidenkin vaikutusvaltaisten sopimusvaltioiden vaatimuksesta.

Tšekkiläinen kemiallisten aseiden asiantuntija Jiří Matoušek on ryhtynyt julkisesti vaatimaan sopimustekstille tiukempaa tulkintaa: kaikki aineet, joita voi epäillä kemiallisiksi aseiksi, pitää tulkita kielletyiksi ja myös antaa niistä virallinen ilmoitus.

Toisin sanoen Matoušek ei hyväksy suurvaltojen kaksinaamaisuutta aseiden kieltämisessä; nämä käyttävät kielto-organisaatiota apunaan vanhanaikaisten asevarojensa hävittämisessä — edellyttäen että sama aseteknologia poistetaan muiltakin — ja kehittelevät samalla itse entistä tehokkaampia taisteluaineita. Matoušekin mukaan kiellettyjen aineiden listoja ei tule pitää lopullisina, vaan niitä on täydennettävä tieteellisen ja teknologisen kehityksen myötä. Tiedot uusista kemiallisista aineista on julkaistava ja ne on lisättävä kiellettyjen listaan. Matoušekin paljastus

Matoušek itse on näyttänyt esimerkkiä julkaisemalla kiellettyjen aineiden listalle kuulumattoman kemiallisen aseen rakennekaavan. Aine on Matoušekin mukaan Yhdysvaltain kehittämä, mutta Tšekkoslovakian armeijan laboratorio Brnossa onnistui selvittämään sen rakenteen 1980-luvulla.

Matoušekin mukaan jo 1970-luvun lopulla saatiin vihiä siitä, että Yhdysvallat oli kehittämässä uutta, ns. IVA-tyyppistä taisteluainetta. IVA (Intermediate Volatility Agent) merkitsee haihtuvuudeltaan keskinkertaista ainetta. Sitä luotaessa tavoitteena oli korvata sariini- ja VX-nimiset tunnetut taisteluaineet. Sariini oli todettu liian haihtuvaksi käytössä. VX taas on lähes haihtumaton ja tappaa näin ollen vain suorassa ihokontaktissa. Uudessa aineessa yhdistyivät VX:n voimakas myrkyllisyys ja toisaalta riittävä haihtuvuus nopean myrkkyvaikutuksen aiheuttamiseksi myös hengityksen kautta.

Brnon laboratoriossa onnistuttiin syntetisoimaan yksi versio IVA-tyyppistä ainetta, jota kutsuttiin nimellä GV. Samalla Tšekkoslovakian sotalääketieteen akatemiassa Hradec Královéssa päästiin kehittämään sille vastalääkettä. Virallisesti GV:tä valmistettiin pieniä määriä ainoastaan analyysia ja suojautumiskeinojen kehittämistä varten, ja sekin huippusalaisesti. Matoušek kiistää jyrkästi CIA:n arvion, että Tšekkoslovakia olisi valmistanut ja varastoinut kemiallisia aseita tai että valtion alueella olisi säilytetty Neuvostoliiton taisteluaineita. Turha yrittääkään

Yhdysvallat ei voinut kiistää Matoušekin julkistaman taisteluaineen kehittelyä. Ikään kuin happamasti huomautettiin, että heillä sen koodina kylläkin käytetään kirjainyhdistelmää GP. Yhdysvaltain lisäksi muutkin valtiot ovat reagoineet Matoušekin toimintaan torjuvasti. Matoušek on korostanut, että GV:n (GP:n) kaltaisten aineiden olemassaolo muodostaa merkittävän uhan koko kieltosopimukselle. Uusia kemiallisia aseita kehittävät valtiot kuitenkin näkevät uhan vain siinä, että tieto niistä leviää ja aineet päätyvät mahdollisten vihollisten käyttöön. Matoušekin toimintaa ne pitävät lähinnä omavaltaisena ja sinisilmäisenä. Uusien kemikaalien lisäämisestä kiellettyjen aineiden listalle ei suostuta edes keskustelemaan.

Matoušekin aloitteet täydellisen kiellon toteuttamiseksi ovat siis paljastuneet taisteluksi tuulimyllyjä vastaan, koska totaalikielto ei suinkaan ole kaikkien sopimusvaltioiden intresseissä. Tulevaisuus ei tuone muutosta

Kemiallisen aseen kieltosopimus astui voimaan vuonna 1997. Toukokuussa 2003 järjestetään sopimuksen ensimmäinen seurantakokous. Tuolloin aseidenriisuntaan idealistisemmin suhtautuvien valtioiden olisi mahdollista ottaa esille esimerkiksi kysymys sopimuksen tiukemmasta tulkinnasta jatkossa. Helsingissä toimivan Kemiallisen aseen valvontalaitos Verifinin tutkimusjohtaja Martin Söderström ei kuitenkaan pidä sitä todennäköisenä. Tapa, jolla Matoušekin aloitteet vaiettiin kuoliaaksi ja haudattiin, ei rohkaise muitakaan.

Kiellettyjen aineiden tunnistusta ja väitetyn käytön verifiointia tukeviin spektritietokantoihin ei myöskään ole saanut lisätä listan ulkopuolisia aineita. Kyseeseen olisivat Söderströmin mielestä tulleet vanhat taistelukemikaalit, joita ei ole sisällytetty listoihin, koska ne eivät ole strategisesti enää relevantteja. Niitä saattaa kuitenkin yhä löytyä jostakin maailmansotien jäljiltä, jolloin niitä ehkä jouduttaisiin analysoimaan. Näidenkin ehdotusten jumiutuminen hallintoneuvostoon kertoo Söderströmin mukaan lähes periaatteellisesta vastustuksesta kaikkia lisäyksiä kohtaan.

Hallintoneuvoston haluttomuus laajentaa kiellettyjen aineiden listaa ei toki tee koko sopimusta tyhjäksi. Sopimuksen piiriin kuuluu useita valtioita, joiden kohdalla kynnys käyttää tunnettuja taisteluaineita ei ehkä olisi ollut kovin korkea. Sopimus kieltää yhä kaikkien kemiallisten tuhoaineiden käytön valtioiden välisissä sodissa riippumatta siitä, ovatko aineet listalla.

Matoušek jatkaa työtään Brnossa Masaryk-yliopiston kemian ja ekotoksikologian laitoksella. Hän osallistuu aktiivisesti kansalliseen ja kansainväliseen keskusteluun erilaisten joukkotuhoaseiden käytöstä, terrorismista, ekologista uhista ja kaikilta näiltä suojautumisesta.

Kaarina Koski

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *