Valikko Sulje

Miloš Macourek: Kuinka Sohvi järjesti naamiaiset

Bohemia 3-4/2002

Minä en tosiaankaan tiedä, miksi eläintarhaa kutsutaan tarhaksi,
sehän ei ole niin kuin lastentarha,
jossa piirissä pyöritään ja lauletaan,
ja yöksi mennään kotiin nukkumaan,
sillä norsunpojat, karhut, kengurut ja apinat siellä asuvat,
niin kuin vaikka Sofia Oranki, joka on, näin meidän kesken, ihan oma lukunsa.
Eläintarha ei ole mikään lastentarha, paremminkin jättimäinen vuokratalo täynnä asuntoja,
missä ovi, siellä joku asuu, tuolla majailevat Siilit, tuolla Fasaanit,
tuolla taas Ketut, Saukot ja Harjalinnut, vähän kauempana Papukaijat,
tai vieläpä Krokotiilit, Biisonit ja Hylkeet,
asukkaita on ympäri maailmaa, Afrikasta, Amerikasta tai aina Australiasta asti,
älkää siis ihmetelkö, että ihmisiä virtaa heitä tirkistelemään,
isiä, äitejä ja lapsia, joskus tätejä ja isoäitejäkin,
ja kaikki vieläpä pulittavat rahaa siitä tirkistelemisestä.
Jotkut noista vierailijoista ovat kilttejä ja hyvin kasvatettuja,
he kävelevät merkittyä reittiä pitkin, eivät tallaa nurmikoita, eivätkä viskele karkkipapereita,
eli pysyvät kauniisti aloillaan,
katselevat noita erikoisia eläimiä ja puhelevat, no mutta siinäpä on taskua kerrakseen,
se mitä kengurulla on vatsansa päällä, olisi omiaan perjantain ostosreissulle,
taikka katsokaapa tuota kirahvia, siinä sitä on kaulaa kerrakseen,
tuommoisella ylettäisimme kurkkimaan toisen kerroksen Litmasillekin,
paitsi että kaikki kävijät eivät ole samanlaisia, jotkut eivät käyttäydy kovinkaan hyvin
ja siitähän seuraa kaikenlaista vaivaa ja ongelmaa,
joita rouva johtajatar sitten joutuu ratkaisemaan, kuunnelkaapa vain!
Kerran, varmaankin noin kello viisi iltapäivällä,
kun kassaneiti oli jo laskemassa rahoja, joita oli saanut pääsylipuista,
ilmestyy sellainen synkän näköinen herra keltainen solmuke kaulassa
ja hänen kanssaan rouva valtava kirsikoilla koristettu hattu päässään,
molemmat ostavat lipun ja sitten menevät ja sanovat,
hyi, mikä löyhkä, huomaatko sen, Emilia,
lyön vetoa, että se on tuo gorilla mikä lemuaa, tuossa nukkuu ja kuorsaa,
se on kyllä iljettävän karvainen, ja millainen lyttynenä sillä on,
kyllä on kammottava naamataulu, ihan vatsaa vääntää,
ja Sohvi Oranki, joka tarkkailee noita kahta vastapäisestä häkistä,
sanoo, äiti, kuuletko noita kahta huonosti kasvatettua, mitä he sanovat herra Gorillasta,
heidän pitäisi ensiksi vilkaista peiliin,
ovat kuin suoraan kummitusjutusta ja tulevat tänne tuommoista puhumaan,
katso nyt tuota rusettia ja tuota hattua!
Mutta se synkkä herra kuulee, kääntyy ympäri ja alkaa kiljua,
nyt rrriittää, tätä en kyllä aio sietää,
minäkö muka ostaisin lipun eläintarhaan
ja antaisin sitten joidenkin apinanlurjusten loukata itseäni, tiedättekö, kuka olen,
minulla on kaupunginvaltuustossa asema TÄRKEÄ,
johon Sohvi sanoo, varmaankin olette hyvin tärkeä, aivan kärkeä,
muttei siinä ole mitään järkeä,
sillä naamanne fiini muistuttaa särkeä, aivan naamareiden kärkeä,
sitä paitsi nuo kirsikat hatussa näyttävät hieman janoisilta,
ja sitten Sohvi tarttuukin letkuun, jolla häkkeihin saadaan juomavettä,
ja rouva Tärkeä on märkä kuin vetehinen.
Niin että se synkkä herra keltaisine solmukkeineen haukkoo henkeään,
sanoo, tämä on kaiken huippu, menemme valittamaan,
sieppaa Emiliaansa kädestä ja raahaa hänet johtajattaren luo.
Rouva johtajatar on juuri juttelemassa kassaneidin kanssa,
joka oli tullut laittamaan kassakaappiin pääsylippurahoja,
ja kun he siinä juttelevat, rouva kertoo, tiedättekös,
menemme tänään aviomieheni kanssa naamiaisiin, minä pukeudun meduusaksi,
katsokaa tätä kaunista peruukkia, kokeilkaa sitä, pukisiko se teitä,
mutta kassaneiti sanoo, se ei valitettavasti käy päinsä,
en ikinä saisi sitä mahtumaan päähäni, näettehän, millainen hevosenharja minulla on,
haluan leikkauttaa sen ihan lyhyeksi,
ja juuri kun neiti tätä kertoo, ilmestyy raivostunut herra vettävaluvan Emiliansa kanssa
ja alkaa kiljua, hetki sitten minut häpäisi yksi röyhkeä apina,
katsokaa rouvaani, miltä hän näyttää, kirjoittakaa muistiin,
että tätä en kyllä aio sietää, ehdottomasti valitan siitä kaupunginvaltuustoon,
jossa minulla on asema hyvin TÄRKEÄ!
Ja rouva johtajatar tuumaa, voi pyhä Sylvi, tämä se vielä puuttui,
näkee, että kauhea katastrofi on lähellä,
sillä jos jollakin on kaupunginvaltuustossa asema tärkeä,
se on vakava asia eikä mitään leikkiä, ja sanoo, voi ei, voi ei,
se oli varmasti Sohvi Oranki, siitä tytöstä on pelkkää harmia,
ja pyytää herra Oravaista, joka ruokkii eläimet, hakemaan Sohvin heti,
niin että ennen kuin ehdit sanoa suutari, Sohvi on jo johtajattaren puheilla,
herran tähden, Sohvi, mitä sinä olet taas tehnyt,
sinun kanssasi menee kyllä hermot, pelkkää hävityksen kauhistusta,
pyydät heti tältä tärkeältä herralta anteeksi, muusta älä uneksikaan.

Ja Sohvi näkee, kuinka onneton rouva johtajatar on,
Sohvin käy häntä sääliksi, niinpä hän pyytää anteeksi,
arvoisa kaupunginvaltuuston herra hyvin TÄRKEÄ,
haluaisin sanoa, rouvallekin, ettette oikeasti muistuta särkeä,
ja tärkeä herra neuvottelee hetken Emiliansa kanssa, olisiko siinä järkeä,
sitten tärkeä rouva sanoo, että parempi näin, muuten alkaa päätä särkeä,
ja molemmat poistuvat kansliasta äänekkäästi puhisten.
Ja rouva johtajatar huokaisee, nyt on katastrofi vältetty, sanoo sitten, kuuntele, Sohvi,
sano minulle, miksi sinä teet tempauksen toisensa perään,
mikset voisi huvitella vähän järkevämmin,
ota oppia meistä, ihmisistä sivistyneistä,
oletko muka joskus nähnyt, että olisin kastellut vieraiden hattuja,
mutta silloin hän vilkaisee kelloaan ja kiljaisee,
voi siilin silmät, kello on varttia yli seitsemän ja minulla on ne naamiaiset,
mars takaisin häkkiin, ja hän kiiruhtaa raitiovaunuun.
Ja Sohvi maleksii takaisin kansliasta, eläintarhassa ei näy nenännipukkaakaan,
kassaneiti on poissa, herra Oravainen on poissa, he lähtivät johtajattaren kanssa,
tarha meni kiinni kauan sitten,
kaikki eläimet nukkuvat yksin tuumin, vaikka pentuja ei uni houkuttelekaan,
ne kokoontuvat salaa, että saisivat edes hiukkasen puhella,
tiedättehän, eläintarhassa illat ovat tylsääkin tylsempiä,
ei täällä ole elokuvateatteria, diskosta puhumattakaan,
ja aina vain nukkua ja nukkua, ketä se kiinnostaisikaan,
ja niinpä pennut järjestävät illaksi tapaamisen, heitä on koko joukko,
Hermanni Norsu, Jaska Kenguru, Karoliina Hiiri, Eemeli Pingviini, Paavo Panda,
ja etenkin Sohvi Oranki, joka aina saa päättää kaikesta
ja joka juuri puhuu, kuulkaa, herrasväki,
meinasin juuri saattaa teidät tuhon omiksi, ja se oli lähinnä siksi,
etten kuulemma sivistyneistä ihmisistä opi hyödyksi enkä huviksi,
siispä lupasin, että parannan tapani, ja minulla onkin teille sensaatiomainen ehdotus.
Mä oon mukana, sanoo Karoliina Hiiri ja sytyttää tupakan,
vaikkei ole vielä viittätoistakaan,
mä oon mukana, älä enää kiduta meitä, sano jo, mistä on kysymys!
Ja Sohvi sanoo, ettäs tiedätte,
järjestämme tänään naamiaiset, saattepa nähdä!
Ja kaikki tuijottavat kuin puusta pudonneet ja alkavat sitten huutaa,
hurraa, siinä vasta idea, mikä sensaatio,
se on kerta kaikkiaan nerokasta, niin Sohvin tapaista keksiä tuollaista,
ja siinä huutaessaan he samalla miettivät, miksi kukakin pukeutuu,
Hermanni miettii, jos pukeutuisi karjapaimeneksi, Paavo huutaa, minä pukeudun kääpiöksi,
Karoliina, minä pukeudun prinsessaksi, mutta Sohvi sanoo, älkää nyt,
tuo on aivan älytöntä, mistä te aiotte hankkia karjapaimenen hatun ja kultakruunun,
minä ehdotan, että pukeudumme salaperäisiksi X-planeetan olennoiksi,
ja menee etsimään itselleen naamaria.

Luvun ”Jak Žofka pořádala maškarní ples” Miloš Macourekin kirjasta Žofka (Albatros, Praha 1992) on suomentanut nimimerkki ”Yritys hyvä kymmenen” (Nina Saikkonen). Teksti palkittiin toisella palkinnolla Bohemian viime talvena järjestämässä tiukassa käännöskilpailussa. Sohvin naamiaiset olkoot samalla muistona suositulle lastenkirjailijalle (2.12.1926—30.9.2002). Tarinan loppuosa julkaistaan Bohemian
seuraavassa numerossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *