Valikko Sulje

Vlasta Hochelová: Runoja

Bohemia 2/2002

Maisema

Jokivarressa
tummuu poppelikuja
Se tuo laiskaa vettä laakson läpi
Karahka
melkein huomaamatta lipuu
ettei aika pysähtyisi

Täydenkuun ali lipuu kuin unessa
sorsan nokka kaislikossa

Pimeydestä nousee olkisuova
(rakastaville kovin korkea)
ja sen takaa musta pelto
levitetty ensimmäisen tähden
sarastukseen saakka

(kirkko puidulla mäellä
lepakon siiven kosketuksessa)

Koiran hautajaiset

Pihalla maalaisonni
hiljeni illansuussa
Kuu kiilteli sireenin lehdillä
Pöydän murusissa
lapsuus jauhautui

Kunnon koiramme ei syönyt
Syksyn maassa
liian kauan makasi
Vain valkea karva
loisti väristen
sireenipensaan alla

Aamulla sen kasvot peitettiin
vanhalla hatulla

Maa hedelmällinen sen otti
luumupuun alla
puutarhan nurkassa

Vastaus

Päivä lähti varkain
me pöytään istuimme

Hiljaisuus
rikkumaton turve
tiivistyy vaarallisesti

Rappusilla liikkui valitus
ja rauhoitteli tuskaa huojuen

Joku on pyyhkinyt hien
vanhoilla polvilla
ja voivotellut ovilla

Taas juna vihelsi
muuratussa tunnelissa

Pyöreällä pöydällä
vaelsi täysikuu
taivutti tyhjän tuolin varjon:
”Niin —
       äiti on kuollut” ***

Lumi narskuu kirkon edessä
Kapeassa ovessa
                      äijä
avopäin
(karvahattu maassa)
eukko kaappaa hänet esiliinaan

Keittiön ikkuna
heijastuu lumeen
pöydällä lämpenevät
valkoiset kädet
ja pirtu

Hiililapio
riipii lunta

Tasangolla
(kesällä se kuului maissille)
lensi pikku hevonen
ja sen jauhosiivet
heittelivät lunta
sähkölamppuihin

Hunajan linkoaminen

Rauhan enkelinä
valkoisessa hupussa
verkko kasvoilla
kohotti silmiensä eteen
hitaasti täydet kehykset

Avokäsin hän otti
kennot
(hymyä mosaiikissa)

Iloiten odotimme
hunajasadetta
Tuhatvuotiset mehiläiset
pörräsivät
vielä oli lämmintä

Meidän naurettavat polvemme
hankautuivat
vaarin keinussa
Pureksimme makeata vahaa
rytmikkäästi vinkui hunaja

Suomennos Igor Hochel ja Eero Suvilehto

Vlasta Hochelová on slovakialainen runoilija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *