Bohemia 2/2002
Maisema
Jokivarressa
tummuu poppelikuja
Se tuo laiskaa vettä laakson läpi
Karahka
melkein huomaamatta lipuu
ettei aika pysähtyisi
Täydenkuun ali lipuu kuin unessa
sorsan nokka kaislikossa
Pimeydestä nousee olkisuova
(rakastaville kovin korkea)
ja sen takaa musta pelto
levitetty ensimmäisen tähden
sarastukseen saakka
(kirkko puidulla mäellä
lepakon siiven kosketuksessa)
Koiran hautajaiset
Pihalla maalaisonni
hiljeni illansuussa
Kuu kiilteli sireenin lehdillä
Pöydän murusissa
lapsuus jauhautui
Kunnon koiramme ei syönyt
Syksyn maassa
liian kauan makasi
Vain valkea karva
loisti väristen
sireenipensaan alla
Aamulla sen kasvot peitettiin
vanhalla hatulla
Maa hedelmällinen sen otti
luumupuun alla
puutarhan nurkassa
Vastaus
Päivä lähti varkain
me pöytään istuimme
Hiljaisuus
rikkumaton turve
tiivistyy vaarallisesti
Rappusilla liikkui valitus
ja rauhoitteli tuskaa huojuen
Joku on pyyhkinyt hien
vanhoilla polvilla
ja voivotellut ovilla
Taas juna vihelsi
muuratussa tunnelissa
Pyöreällä pöydällä
vaelsi täysikuu
taivutti tyhjän tuolin varjon:
”Niin —
äiti on kuollut” ***
Lumi narskuu kirkon edessä
Kapeassa ovessa
äijä
avopäin
(karvahattu maassa)
eukko kaappaa hänet esiliinaan
Keittiön ikkuna
heijastuu lumeen
pöydällä lämpenevät
valkoiset kädet
ja pirtu
Hiililapio
riipii lunta
Tasangolla
(kesällä se kuului maissille)
lensi pikku hevonen
ja sen jauhosiivet
heittelivät lunta
sähkölamppuihin
Hunajan linkoaminen
Rauhan enkelinä
valkoisessa hupussa
verkko kasvoilla
kohotti silmiensä eteen
hitaasti täydet kehykset
Avokäsin hän otti
kennot
(hymyä mosaiikissa)
Iloiten odotimme
hunajasadetta
Tuhatvuotiset mehiläiset
pörräsivät
vielä oli lämmintä
Meidän naurettavat polvemme
hankautuivat
vaarin keinussa
Pureksimme makeata vahaa
rytmikkäästi vinkui hunaja
Suomennos Igor Hochel ja Eero Suvilehto
Vlasta Hochelová on slovakialainen runoilija