Valikko Sulje

Kinkerikousa

Bohemia 1/1999

Roger Peyrefitte: Les ambassades. Pariisi 1951

Diplomaattien elämä Ateenassa 1937 ei ole pelkkiä herraskutsuja, golfinpeluuta tai purjehdusta. Milloin torpedoidaan romanialainen laiva, milloin taas ylpeä Tšekkoslovakia ei tahdo suostua poloisen Saksan vaatimuksiin. Kaiken kukkuraksi sen diplomaatit salakuljettavat diplomaattipostissa ompelukoneita! ”Tšekkoslovakia ei ole valtion vaan taudin nimi.” Tautia yritetään hillitä amputoinnilla, mutta potilas kuolee (ja hoitajat saavat vakavia vammoja) – se selviää vasta jatko-osassa (La fin des ambassades. Pariisi 1953).Claudio Magris: Danubio. Milano 1986

Triesteläisen tutkijan matka kulttuurissa ja historiassa Tonavan latvoilta Mustallemerelle. Vaikka Tonava ei Böömin läpi virtaakaan, hipaisee kirja Tšekkiäkin – ja etenkin Slovakiaa. Comenius, slovakian kirjakielen synty, Kafka, vanha Bratislava, Tatra-vuoristo – siinä Magrisin sisämaan maisemaa. (Kirja on käännetty myös englanniksi ja ruotsiksi.)Joseph Wechsberg: Herkkusuun kasvatus. Jyväskylä 1990. Suom. Kyllikki Villa

Maailmankansalaisen ruokamuistoja eri puolilta maailmaa. Herkkusuun kasvatus alkaa Ostravan konditorioissa ja bufeteissa, ja saapa Tšekkoslovakian armeijan keittiökin osansa. ”Knöödeleiden nauttimiseen omistautuvalla kansalla ei ole varaa olla vyötärötietoinen.” (Alkuteos: Blue Trout and Black Truffels. New York: 1948)Joseph Wechsberg: Prague: the Mystical City. New York: 1971

Nostalgian kultaaman Praha-kirjan kirjoittaja oli ennen sotaa Tšekin juutalaispuolueen eduskuntaryhmän sihteeri ja vuonna 1945 USA:n armeijassa vapauttamassa Böömiä. Katsaus päättyy Prahan kevään jälkimaininkeihin. Wechsbergille Prahan historia heittää yhtenään häränpyllyä, vaikkapa näin: kukapa vuonna 1945 saksalaisia Tšekkoslovakiasta karkottamassa ollut olisi voinut kuvitella, että jo 20 vuotta myöhemmin nämä henkipatot tulisivat takaisin suurina herroina, joita karkottajat nyt palvelisivat nöyrästi saksan kielellä?Peter Demetz: Prague in Black and Gold. New York: 1997

Tämä entinen prahalainen (ja brnolainen) sanoo rakastavansa ja vihaavansa kotikaupunkiaan. Demetz ravistelee tšekkimyyttejä ruhtinatar Libušesta lähtien ja vastustaa ”maagisen Prahan” käsitettä: ”Jos kaupungissa on pari törkyistä takapihaa, ei se siitä tule maagiseksi.” Demetzin Praha on pikemminkin rationaalinen. Varsin perusteellinen ja faktapitoinen teos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *